Takapakkia.
Pahasti.
Aamulla olin niin väsynyt, että minut käskettiin takaisin nukkumaan.
Piirsin yhden kuvan ennen yhdentoista terapiaa, mikä piristi.
Päivä vaikutti hyvältä.
Oli punttisalia, käytiin kaupungilla, kuljettiin ratikalla.
Vettä satoi. Aamulla kuvasin harvinaisemman halon taivaalla.
Mutta. Väsymys ja minusta riippumattomat tekijät altistivat minut riitatilanteeseen.
Eräs päävammainen alkoi minua loukkaamalla, tökkimällä, pilkkaamalla ärsyttämään. Siinä onnistuen. Olimme nokat vastakkain, kun tajusin perääntyä tilanteesta: tällä kertaa. Kävin kertomassa sairaanhoitajille, kerroin, ettei resurssini riitä menemään tilanteen yläpuolelle.
Niin minun silti pitäisi.
Nyt joudun katsomaan joka kulman taakse, etten törmää tähän henkilöön.
En lähde vannomaan, että kuuntelen solvausta ja käännän vain selkäni.
Sitä multa vaadittaisiin.
Kiva paikka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti