Päivä meni väsymyksessä, pirteydessä, nauraen ja sisäisesti itkien.
Tupakkahuoneessa eräs selkäydinvaurion saanut pyörätuolipotilas sanoi, että hän kokee vammansa helpommaksi kuin päävamman kanssa elämisen, kun on meidän tarinoita kuunnellut.
Yksi pyörätuolissa istunut katsoi minua silmiin, sanoi, että minä pystyn mihin tahansa jos haluan. Jo hyväksi tuttavaksi muodostunut mies kihisi vihaa vieressäni, koska tiesi minkä verran olen samaa joutunut kuuntelemaan koko elämäni, ja mitä se on minulle tehnyt. Niin, pystyn mihin tahansa jos yritän tarpeeksi, jos haluan tarpeeksi, jos kokeilen tarpeeksi...
Käpylää en tosin, kyllä on myönnettävä, tätä en ole aiemmin kokenut. Ehkä tämän jälkeen pystyn mihin tahansa.
Nyt mentävä nukkumaan, aamulla verinäyte.
Ai niin, pelasin pingistä, heittelin koreja koripallolla, pesin pyykkiä, käytiin pitkällä kävelyllä, olen piirtänyt pari "esityskuvaa" ja paljon tullut naurettua ja juteltua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti